Kuluneena viikonloppuna tuli jälleen kuvattua hautajaisissa. Tällä kertaa kuvaaminen herätti itsellä hieman kysymyksiä:
-Onko eri kuvaajille kirkossa eri säännöt?
-Onko oikein rikkoa kirkon sääntöjä saadakseen hyviä kuvia omaisille?
Tässä kaksi suurinta kysymystä mielessä tällä hetkellä.
Olen aina ennen kirkkoon kuvaamaan menoa ilmoittanut asiasta kyseisen kirkon suntiolle ja sopinut etukäteen miten kirkossa tulee käyttäytyä. Kirkoissa on yleisesti annettu rajoitteiksi ettei kirkon etuosassa saa olla kuvaamassa, salamaa ei saa käyttää, papin siunausta ei saa kuvata, eikä vainajan tuontia kirkkoon. Tähän asti kaikki onkin sujunut rajoitteista huolimatta hienosti, mutta tällä kertaa paikalla oli myös toinen kuvaaja joka ei ollut etukäteen ottanut mitään yhteyttä suntioon, eikä muuhun kirkon väkeen. Toinen kuvaaja kuvasi siunauksen, oli koko ajan kirkon etuosassa ja käytti surutta salamaa. Kaikki arkulla kävijät olivatkin kuvia varten kääntyneinä häntä kohti, joten itselleni kuvattavaksi jäivät selät ja kyljet.
Kyseisestä asiasta juttelin tuossa kolleegani kanssa ja hän kertoi että heidän toimitapansa on olla kysymättä kirkolta mitään vaan mennä omaisten ehdoilla. He käyttävät salamaa ja kuvaavat kirkon etuosassa. Tärkeintä on asiakkaan miellyttäminen. Toisaalta yhdyn tähän näkemykseen ja taas toisaalta en. Olen lukenut ja kuullut myös näistä tapauksista miten ennen mainittu käytös kirkossa on johtanut joissakin kirkoissa siihen että kuvaaminen kirkossa on vallan kielletty.
Haluankin herättää tässä kysymyksen; olisiko ollut oikein kyseisessä tilanteessa unohtaa etukäteen kirkon kanssa sovitut säännöt, tempaista salama vyöltä järkkärin päälle ja siirtyä kysymättä kuvaamaan etuosaan kirkkoa parhaalle paikalle?
Pistää miettimään miten jatkossa aion toimia kirkossa kuvatessa. Ehkä sitten paras vaihtoehto on juuri tämä että mennään omaisten ehdoilla. Saavat ainakin asiakkaat parasta mahdollista laatua rahalleen, mutta kuinka kauan sitä on tervettullut kuvaamaan kirkkoon jos aina toimii vastoin sääntöjä?
Hautajaiset ovat jokatapauksessa mielestäni vaativin kuvaustapahtuma. Paikalla on aina raskas tunnelma ja käytöksen täytyy olla korrektia, eikä herättää turhaa huomiota. Kuvat on otettava, vaikka välillä on vieraiden suruhetkiä vaikea ikuistaa. Se vain tuntuu siinä tilanteessa pahalta, mutta vieraat silti niin haluavat ja arvostavat tätä.
Kommentit ovat tervetulleita.
hyvä ja rehellinen teksti
VastaaPoistat. papi
Meillä kirkossa kuvaamisesta ei seurakunnasta anneta mitään ohjeita. Kuvaajat ovat käyttäytyneet korrektisti. Hautajaisissa kuvataan kirkon etuosassa, jossa on reilusti tilaa.
VastaaPoistaOmaisten toivomukst ovat varmaan kuvaajille tärkeitä.
Kuvaa seuraavalla kerralla omaisten toiveiden mukaan - hillitysti tietenkin. Etuosassa on pakko olla, jis halutaan kaikki kukkalaitteiden laskijat kuvata.
Kiitos blogistasi ja kys.kirjoituksesta. Vapun jälkeisenä vkl.tiedossa palvelus ystävälle l.hautajaisten kuvaus...Juuri näitä asioita olen pohtinut. Ehdottomasti haluan kuvata hänelle hyviä kuvia MUTTA pilaamata tunnelmaa hautajaisissa. Eli kannatan huomaavaisuutta ja hautajaisvieraiden sekä vainajan kunnioitusta.
VastaaPoistaOlen kuvannut 30 vuotta Pohjois-Suomen kirkoissa ja lähes aina salamalla. Minulla on tapana ennen siunaustilaisuuden alkua keskustella sekä suntion, että papin kanssa ja koskaan kukaan ei ole kieltänyt salaman käyttöä. Ainoa rajoitus on, että alttarialueelle ei saa mennä.
VastaaPoistaJoudun myös liikkumaan saattoväen edessä sen mukaan mille puolelle seppeleenlaskija menee. Yleensä tulee samalle puolelle ja joudun siirtymään toiselle puolelle saadakseni kuvan. Kerran kerroin tästä eräälle papille ja sanoin, että minua hieman arveluttaa liikkua siinä edessä. Pappi sanoi, että jos haluat kuvat, pitää liikkua ja saattoväellä on niin paljon muuta ajattelemista, etteivät he edes huomaa valokuvaajaa. Kun kerran tilaisuuteen on tilattu kuvaaja, kaikki olettavat hänen tekevän työtään kuten suntio, kanttori tai pappikin.
Pehmeäpohjaiset kengät, tumma puku ja rauhallinen, varma mutta huomaavainen käytös, eikä kukaan ole koskaan valittanut.
On hyvä, että asiasta keskustellaan, sillä varmaan monissa kirkoissa on toisenlainen käytäntö. Ei vain ole sattunut minun kohdalleni.
Hyviä näkökulmia, joista tärkein lienee se omaisten toive.
VastaaPoistaMitä ja miten kuvataan.
Olla huomaamaton ja saada silti niitä pieniä hetkiä ikuistettua.
Itselläni on edessä ensimmäinen hautajaiskuvaus tässä kuussa.
Kaluston ja taitojen mukaan menen, hyvin vähän sain ennakkoon tietoa omaisilta, joten sitäkin neutraalimmin yritän toimia.
Kävin suntiota tapaamassa ja katsoimme, mistä on hyvä kuvata häiritsemättä - tosin ainahan jotakuta voi häiritä ulkopuolinen hahmo.
Kameran omaa salamaa käytän varmaan, paitsi muutamassa kohden onnistuu kuvaaminen valovoimaisella objektiivilla.
Suntio sanoi, että jos haluavat, että joku kuvaa, on kestettävä kameran laukaisinääni ja mahdollisesti välillä välähtävä salama, kunhan ei sarjatulitukseen lähdetä.
Olen sen verran "käsi", etten luota tuossa tilanteessa M-asetuksiin: Tiedän, tiedän:anna ammattilaisten hoitaa homma.
En osannut kieltäytyä, ja hiukan perhosia vatsassa tuntuu pyörivän, olkoonkin, että muille siellä tilanne on tietysti raskastakin raskaampi.
Kaikkea ei voi saada, mutta teen kaikkeni, jotta kuvista osa onnistuu ja ettei kukaan koe häiriöksi läsnäoloani.
Pari testikuvaa otin, jotenkin hosuin niidenkin kanssa. Ainoat onnistuneet otin urkuparvelta sekä siltä puolelta, mistä valo tulee, ja juuri vastakkaiselta puolelta joudun kuvaamaan. Valo tulee suurten ikkunoiden läpi suoraan arkulle, lisäksi katossa on kapeita, pitkiä ikkunoita muutama.
Seremoniat tunnen, mutta silti on aika jännittynyt olo sen suhteen, että osaan olla hetkessä mukana ja samalla olla olematta.
Hautajaisväki on minulle jokseenkin vierasta, vainajan tyttären tunnen etäisesti, ja hän minua kyseli tuonne kuvaamaan.
Nyt on vain luotettava omaan tilannetajuun ja kykyyn saada tuosta päivästä mahdollimman kauniita muistoja omaisille.