Ovikello soi. Ovella odotti vanha rouva koiran kanssa, selvästi kylmissään molemmat. Oli rouva kuulemma harhaillut useamman tunnin eksyksissä metsissä. Selvästi oli kuitenkin helpottunut siittä, että ihmisten ilmoille metsästä oli löytänyt, mutta kylmyys ja oudot maisemat rouvaa selvästi painoivat. Oli lähtenyt koiraa ulkoiluttamaan auttaakseen osakseen hommissa, ettei kaikki jäisi lasten tehtäväksi. Oli koira kuitenkin metsässä neuvonut väärään suuntaan, vaikka ennen tien kotiin oli aina tuntenut. Rouvalta oli vielä puhelinkin unohtunut matkasta, ettei voinut apua soittaa eksyksissä yksin metsän siimeksessä.
Rouva kuulemma asuu itse jossain päin keskisuomessa äänekoskella. Oli tullut viettämään Joulua tänne Lempäälään lastensa pariin. Tiesi kuitenkin kertoa lasten asuvan Kiviahossa. Näin parhaaksi lähteä häntä itse viemään kotiinpäin. Olisi ollut vielä pitkä tarpominen tuolla pakkasessa Kiviaholle. Kylmettymäänkin kun oli jo ehtinyt. Siinä matka sitten jutusteltiin mukavia ja oli oikein mukava ja pirteä ihminen korkeasta iästään huolimatta. Muistutti kovasti omaa isöäitiäni :)
Siellä olikin ehditty hätääntyä, että mihin se mummi on kadonnut ja etsimäänkin lähdetty. Onneksi nuorempi mies oli jäänyt kotiin odottamaan josko mummi ilmaantuisi ja ilmoittikin heti mummin saapumisesta kotiin. Kovin olivat kiitollisia, mutta ilo oli kyllä täysin omalla puolellani. Joulumieli nousee kattoon miettiessä kuinka Mummi saatiin siinä perheessä turvallisesti kotiin ja Joulun viettoon. Helposti tuonne isoon metsään eksyy lopullisestikin. Onneksi oli rouvalla ollut joku johdattamassa mukana...
Hyvää Joulua kaikille ja muistakaa huomioida myös lähimmäisiänne!
Antamisen ja auttamisen ilo on paras ilo...